perjantai 13. syyskuuta 2013

Paristopurkki

Lipaston laatikosta löytyi herkkupurkki n. 10 vuoden takaa! Tämä kertonee jotain Äidin arjenhallintakyvystä... Sekä kierrätyspakkomielteestä, jonka vuoksi en purkista aikanaan luopunut. (toim. huom. Herkut tuli toki pisteltyä poskeen oitis.)

Kyseessä on risteilyltä mukaan tarttunut Lakridsfigurer-purnukka, josta jo muinoin aioin tehdä säilytysvälineen. Nyt kun tuo sattui osumaan silmään, mustavalkopunainen värimaailma herätti ajatuksen liimata pintaan vastatilaamiani, samanvärisiä kuviokartonkeja. Avuksi pääsi myös uusi Dymo-kirjoittimeni. (Ostin vehkeen Clasulta n. 2 viikkoa sitten, ja jo nyt se reistaa eikä jätä E:n ja S:n jälkeen riittävää rakoa... Heitin jo kuitinkin mäkeen, perhana.)


Pohjaa kiertävä kartonki oli kellastunut, joten maalasin näkyviin jäävät reunat kirkkaanpunaisiksi askartelumaalilla. Sävy on täsmälleen sama kuin kannessa.


Ohuet kartongit kiinnitin tölkkiin ja toisiinsa korttiaskarteluun tarkoitetulla liimateipillä. Varsin nopsa tuunaus siis. Nähtäväksi jää, kestääkö liimaus ja pysyykö pinta siistinä.


torstai 12. syyskuuta 2013

Nopeita nukenmyssyjä

Ystävä sai poikavauvan. Piti viedä tuliaisia. Noudatin 60 cm vauvan kypärämyssyn ohjetta tiukasti. Vähän liian tiukasti...


Osapuilleen yhdessä päivässä valmistuneen ensiversion kannustamana tartuin uudelleen puikkoihin. Seuraavaan yksilöön löysäsin käsialaa ja valitsin koon 70. Lopputulos oli ainakin tuplasti suurempi... Noh, menee luultavasti pojan päähän vielä ensi kesänäkin. Kuvaa isommasta myssystä en valitettavasti ehtinyt napata, sillä sain sen valmiiksi autossa noin 2 minuuttia ennen vauvakotiin saapumistamme.


Nämä pipot on tuunattu rikkinäisistä miesten villasukista, joiden jalkaterät ja kantapäät olivat värjäytyneet (märissä kengissä?) pilalle. Varret olivat vielä loistokunnossa, joten leikkasin ne irti ja solmin leikatun pään ympärille tiukasti pätkän harmaata villalankaa. Istuvat kuin valetut, ja työhön kului aikaa alle minuutti.

Nukkekolmikko myssyineen myös täällä.

***

Aamuisen sumuverhon väistyttyä toivotan aurinkoista syyspäivän jatkoa!

maanantai 9. syyskuuta 2013

lauantai 24. elokuuta 2013

Yöllisiä onnittelukortteja (+ jonkinmoiset ohjeet)


Muutama pikkuihminen vastaanottaa lähiaikoina käsintehdyn kortin pakettinsa kera.

________________________________________


Pöllö

Eräälle uudelle tulokkaalle sitaatti A. A. Milnen romaanista Nalle Puh.


Paperit:
- valmis pöllökuvioinen korttipohja
- kukallisia kuviokartonkeja

Työvälineet:
- sakset
- piparikukka- ja ympyräleikkuri
- musta ohut tussi
- kohotarratyynyjä

________________________________________


Ötökät

4-vuotiaalle miehenalulle ötököitä sekä kääntöpuolelle matkailuaihe.

 

Paperit:
- vihreä korttipohja
- mustaa ja vihreäruudullista kartonkia
- valkoista vesiväripaperia
- postimerkiksi kuvallista kartonkia

Leimasimet:
- ompeluaiheinen spiraali
- numero ja kirjaimet
- iso ötökkä
- postiaiheisia leimasimia

Muuta:
- pilkullista washiteippiä

Työvälineet:
- akryyliblokkeja leimasimille
- retrovihreää, mustaa ja farkunsinistä
leimasinmustetta
- kaksi erikokoista ympyräleikkuria
- sakset
- liimanauhaa ja kohotarratyynyjä

________________________________________


Kukkalähetys

5- ja 6-vuotiaille neidoille tyttömäisen pirteää.


Paperit:
- vaaleanvihreä taitettu korttipohja
- pinkkiä ja vaaleanvihreää kuviokartonkia
- valkoista vesiväripaperia
- valkoista ohutta kuultopaperia

Leimasimet:
- kirjaimet
(- kortin sisäpuolelle lahjapaketteja)

Muuta:
- iso paperikukka
- nappi
- raidallista teippinauhaa

Työvälineet:
- akryyliblokki leimasimille
- mustaa ja retrovihreää leimasinmustetta
- pieni ympyräleikkuri
- sormeen laitettava tuputtaja (ympyröiden
reunojen varjäämiseen leimasinmusteella)
- boordileikkuri
- sakset

________________________________________


Kirjekuoret


Paperit:
- vihreä neliönmallinen kirjekuori
- valkoista vesiväripaperia

Leimasimet:
- ompeluaiheinen spiraali
- postiaiheiset leimasimet
- pieni kukka

Työvälineet:
- akryyliblokkeja leimasimille
- retrovihreää ja mustaa leimasinmustetta
- sakset
- liimanauhaa
- tarrakone (ks. alta!)


...ja samalla vaivalla kokeilu ruskeaan kuoreen.


Leimasimet:
- ompeluaiheinen spiraali
- postiaiheiset leimasimet

Työvälineet:
- valkoista leimasinmustetta
- vesileimamustetta
- kartonkia ja sakset (valkoisella
leimattujen alueiden peittämiseksi)

________________________________________


Mainitsemani tarrakone, jolla vaaleanvihreiden kirjekuorten pikkukukkatarrat on tehty, on tuore löytö Sinellin nettialennusmyynnistä. Hauska vempele. Täytyypä miettiä muitakin käyttökohteita.


Varsin monta yöllistä tuntia sain korttien väsäämiseen kulutettua. Jo pelkkä suunnittelu vie mahdottomasti aikaa, ja toteutus vähintään yhtä kauan. Mutta onpa kyllä mahtavaa antaa muksuille itsetehtyjä kortteja ja tyydyttää samalla omaa käsillätekemisen tarvetta!

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Talvi tulee – oletko valmis?

Nämä nuket ovat valmistautuneet kesän päättymiseen.


Vasemmalla näemme Veeran, joka on sonnustautunut Isin villasukan varresta leikattuun, ylhäältä langanpätkällä suljettuun myssyyn. Keskellä on Hannu pipossaan, jonka malli on kopioitu Isin samanmoisesta käännettyine reunuksineen ynnä antenneineen. Oikeanpuoleinen Nunnu on mielissään tuliterästä bambu-puuvillaisesta kypärämyssystään (jonka piti olla vauvalahja mutta päätyi nukenvaatteeksi Äidin kireän käsialan vuoksi).

Ottakaamme toki huomioon, että myös kesällä – purjehtiessa – pipo ja pitkät kalsarit ovat tarpeen.


Aurinkoista loppukesää!

Myssy ja tuubihuivi

Neuloin esikoiselle viime syksynä myssyn Moda-lehden ohjeella (8/2012). Resori osoittautui todella löysäksi, joten harsin reunaan jälkikäteen elastista lankaa pipon napakoittamiseksi. Myssystä tuli todella mieluinen, ja se sai talvella kaverikseen lämpimän tuubihuivin. Malli on Äidin päästä (eli hyvin yksinkertainen), kuitenkin samalla pintaneuleella ja langalla. Virkkasin ylä- ja alareunoihin vielä aaltoilevan reunuksen.


Alpakkalankaa taisin näihin käyttää. Pipoon kului yksi vyyhti ja huiviin kaksi. Koko on molemmissa reilu, joten mahtuvat aivan varmasti tulevanakin talvena – mikäli sopivat edelleen tokaluokkalaisen neidin mieltymyksiin.

Palmikkokauluri


Palmikkokaulurin ohje löytyy Suuri Käsityö -lehden numerosta 10/2009. Tekele odotti (Äidille tuttuun tapaan) lankojen päättelyä yli kolme vuotta. Kuluvan vuoden helmikuussa sain muutamaminuuttisen urakoinnin viimein selätettyä... Huoh.

Patalappuja à la Carte, vol. 2


Lisää tuliaisia ystäville.


Lankana Novitan 7 veljestä, yläkuvassa tummanharmaa ja vaalea metsänvihreä, alakuvassa tumman- ja vaaleahkonharmaa. Hassua, miten valo ja tausta muokkaavat värivaikutelmaa.

Edellinen patalappupostaus löytyy täältä.

Ikkunaostoksilla

Melkoisen työntäyteinen vuosi takana, huomaan blogin päivitystiheyden perusteella. Kaikennäköistä Äiti on kaikessa hiljaisuudessa väkertänyt, mutta kuvien ottaminen ja niiden jälkikäsittely ovat osoittautuneet ylittämättömäksi kynnykseksi kiireen keskellä. Hiljaisuus päättyköön, mutta vielä toistaiseksi saatte tyytyä rakeisiin, aiföynillä räpsittyihin otoksiin. Aloitettakoon kuluvasta kesästä.


Purjehdusreissulta tarttui tänä vuonna mukaan hurmaava, säiden armoilla ollut vanha kuusiruutuinen ikkuna. 20 euroa siitä pulitin, kirppiksellä. Kotiin palattuamme poistin osittain rikkoutuneet ikkunalasit, kuurasin komeuden juuriharjalla ja yleispuhdistusaineella sekä kuivatin parvekkeella. Lahon hapertamaa alareunaa kuivasin vielä hiustenkuivaajalla ja ruiskutin hyönteismyrkkyä koloihin. Jäämme seuraamaan, löytyykö akkunasta elukoita tahi hometta...

Kun muutimme vuokra-asuntoomme 9 vuotta sitten, itkin likaisia ja rikkinäisiä tapetteja, jotka eivät millään tavoin vastanneet makuamme. Isännöitsijä kertoi, että varastossa oli kyllä valikoima sekalaisia tapetteja, jotka voisimme omatoimisesti vaihtaa edellisten tilalle. Kärsivällisyys ja aika riittivät tuolloin ainoastaan makuuhuoneen karseiden ruusutapettien vaihtoon. Olohuone ja työhuone saivat toistaiseksi jäädä, sillä emmehän tienneet, kuinka väliaikaiseksi asumisratkaisumme muodostuisi. No, tässä ollaan yhä, eikä muuttoa vielä ole tapahtunut.

Ei-minkään-värinen linoleumlattia on
oman lukunsa arvoinen murheenkryyni.

Ripustin oitis tänne muutettuamme olohuoneeseen kaksi bambuverhoa peittämään kaikkein kuluneinta seinää. Vuosia sitten olin jo heittämässä haalistuneita verhoja pihalle, mutta totesin kääntöpuolten olevan vielä uuden veroiset. Niinpä käänsin verhot, ja bambuseinä sai olla paikallaan lähes vuosikymmenen. (Kalustus on koostettu siitä, mitä on ollut tarjolla. Kuvassa näkyvä sohva ja sohvapöytä ovat pikkuveljeni vanhat, kirjahylly lapsuudenkodistani, samoin etualalla seisova piano. Nojatuolin dyykkasin oman pihan roskalavalta, turkoosin räsymaton on tehnyt isoäitini 50-luvulla ja pianonalusmaton puolestaan siippani isoäiti. Vinksallaan keikkuvan taulun on kehystänyt isäni Afrikasta tuodusta kankaasta. Ikeaa ovat ainoastaan vihreä matto, verhot, sohvapeitot sekä alennuksesta kympillä ostettu omituisen muotoinen rahi, jota lapset rakastavat. Cd-tornit siippa toi mukanaan, kun muutimme tänne yhdessä.)

Tuo kaamea tapettihan tuli toki esiin poistettuani näköesteen. Pelkän ikkunaruudukon varaan ei seinän peittämistä voinut jättää. Miten saisin katseen kiinnitettyä toisaalle tapetin mauttomasta kuvioinnista, tummista läiskistä ja vanhoista taulukoukkujen rei'istä? Suunnittelin aluksi retrokankaista ommeltua viirinauhaa, mutta ompelukone on tällä hetkellä työnnetty syrjään työhuoneenraivausoperaation vuoksi... Siispä väliaikaisratkaisu löytyi kirjaston poistokirjoista.


Perhoset valtasivat lähes koko seinän.


Viiden erilaisen perhosen kaavat kopioin kirjasta Olipa kerran housunpuntti (Laura Sinikka Wilhelm). Leikkelin karkeasti kuusi kirjansivua kerrallaan, joten perhosia syntyi yhteensä 30 kpl. Jokaisessa seinällä olevassa perhosessa on kaksi samanmuotoista paperia päällekkäin, pienillä tarratyynyillä kiinnitettyinä. Kokonaisuus ajaa asiansa – en huomaa likaläiskiä enää lainkaan.


Saapa tosin nähdä, kuinka kauan kestän uuden seinän kalpeutta, sillä olen mieltynyt värien sekamelskaan. Täytynee kiirehtiä työhuoneprojektia, jotta pääsen taas ompeluhommiin...

perjantai 25. tammikuuta 2013

Patalappuja à la Carte, vol. 1

No jopas on vierähtänyt tovi viime kerrasta täällä. Joulusesongin lisäksi työkiireitä oli pitkin syksyä niin, ettei Äiti ehtinyt lankoihin tahi kankaisiin koskeakaan. Sitäkin suurempi riemu syntyi Juju-kirjakerhon tammikuisesta paketista: Patalappuja à la Carte (Taito Uusimaa ry / Jaana Vehkasalo)!


Monen viikon odotus palkittiin postiluukun kolahduksella, ja koukutuin oitis. Lisääkin lappusia on jo tulossa, mutta tässäpä ensimmäinen erä:

MAAILMAN MAUTTOMIN DOKUMENTAATIO

Lankana kaikissa on Novitan 7 veljestä. Harmaat lappuset tein tuliaisiksi kotiin, jonka sisustuksessa on paljon harmaata ynnä muita luonnonsävyjä. Omaan riemunkirjavaan keittiöön on tarkoitus tehdä liuta erivärisiä lappuja. Mallit eivät kirjasta todellakaan lopu kesken, ja niitä on joka makuun!

Onpa muuten kivaa tehdä eriparilappuja. Lempimallini taitaa olla pyöreänmallinen Iloinen leipuri, joka valmistuu nopeasti ja on syötävän suloinen. Aamukahvilla-lappua oli muutoin mukava värkätä, mutta koko lapun peittäviin tähtipistoihin eivät tahdo Äidin hermot riittää. Pari viikkoa on tuo jo lojunut odottelemassa viimeistelyä.


Silmä näissä toki lepää, mutta vielä on arvoitus, raaskinko käyttää lappuja lainkaan...